Istun Menuetin, 12 ½ vuotiaan tamman selässä. Olin mielessäni pyytänyt opettajakseni hevosta, joka oikeasti haluaa minua opettaa. Heti ensi istumalta tunnen, että olen sellaisen kohdannut. Kemiamme toimii, Menuetin energia on tänään samalla tasolla omani kanssa. Olen iloinen, että Menuetin lisäksi olen löytänyt Ninan, aurinkoisesti säteilevän ja rauhallisen oloisen klassisen ratsastuksen opettajan.
Nina Linqvist pyytää minua hidastamaan Menuetin vauhtia pienen pienellä oman kehoni liikkeellä. Oikotie ja ihmiselle helppo tapa on ohjat, mutta nyt ratsastetaan hevosen kanssa yhteistyössä, niin mielellisesti kuin kehollisesti, joten harjoituksessa ohjat riippuvat vapaana Menuetin kaulalla, eli käteni ovat ”tyhjät”.
En tarvitse voimakkaita apuja, enkä halua niitä käyttääkään, sillä voimankäyttö eläimeen, henkinen tai fyysinen, ei ole minun lajini. Haluan polttavasti ymmärtää eläimen kielen, haluan toimia sen kanssa yhteistyössä kaikilla tasoilla.
Menuetin ja minun vauhdin hidastamiseen tarvitsen ”nuuhkaisun”, kuten Nina sanoo. Menuet on pitkämielinen opettaja ja hän palkitsee minut jopa hyvästä yrityksestä alkuun.
Sitten tapahtuu jotain, istuntatunnin jälkeen mieleni ja kehoni alkavat herätä ja ensimmäiset oivallukset puhua hevosen kieltä syntyy. Otan vauvan askeleita, tunnen Menuetin rytmin kehossani, istuinluuni liikkuvat Menuetin kavioiden tahtiin sulautuen hevoseen ja liikkumisestamme tulee yhteinen. Olen täysin rento, kuin kuplassa Menuetin kanssa. Luen Menuetin kehoa ja tiedän, että Menuet kuulee minut. Sen myötä alan ymmärtää mielen ja kehon yhteyttä hevoseen ja teen “nuuhkaisun”, Menuet hidastaa. Uusi “nuuhkaisu” ja Menuet palkkaa minua lisää. 600 kiloa hevosvoimaa, elävää organismia, joka tuntee ja kuulee, hidastaa vauhtinsa kehoni mikroliikkeeseen. Kyllä, kehoni mikroliikkeeseen! Menuetin herkkyys on ihailtavaa, hänen kykynsä kuulla minua, harjoittelijaa, on upeaa. Olen hämmentynyt, liikuttunut ja otettu yhteistyön voimasta ja sen herkkyydestä. Ei riuhtomista, ei rajuja pohkeita, ei puristavaa otetta ohjista, vaan tavattoman kaunis herkkyys kuulla toista. Tiedän ytimiäni myöten, että olen löytänyt jotain, mitä olen etsinyt pitkään. Tuntuu kuin suuri kaipuu täyttyisi hiljalleen.
Klassinen tapa ratsastaa vie minut heti ensi istumalta tielle itseeni. Menuet paljastaa kehoni lukkiutumat, eikä suinkaan jätä matkaa tähän. Ratsastamisen jälkeen mieleni on hetken aivan hiljaa. Sitten esiin nousee ajatus, mitä oikein tapahtui? Ehkä enemmän kuin älyni ehti analysoida.
Kun istun kotimatkalla autoni ratin takana tajuan, miten vähän osaan heittäytyä elämän vietäväksi, Menuetin vietäväksi, luottaa ja antaa tapahtua. Mieleeni nousee opettajani Ninan sanat, pyydä hevoselta ja sitten vain annat tapahtua. Ei niin vahvaa ratsastamista, ei pakottamista, ei tiukkoja ohjia, ei ehkä elämässäkään.
Tiedän, että tästä alkoi tie pehmeään ratsastukseen, mihinkään muuhun ei kyllä ole haluakaan.
Kiitos Nina ja Menuet!
Ja kiitos Tiina Katajalle ohjaamisesta tälle tielle.
Yksi Kommentti
Aikanaan kaytin gdraussa koko joukon erilaisia jippoja saadakseni sen nayttamaan lyhyemmalta. Testailin fontteja, kaytin suositusta pienempa rivivalia 1,4 (alaviitteissa 1,2) yms vippaskonsteja. Delete olisi tietysti ollut se paras vaihtoehto, mutta ei ollut aika ryhtya miettimaan gradun rakennetta ja sisaltoa kunnolla.Taloustieteen professori taas tuntuu olevan aika tehokas karsimaan aiheesta ronsyja pois. Ei sinun tarvitse tuohon keskusteluun perehtya , Ei siina vaikkarissa ole kannaltasi mitaan erityisen tarpeellista , Yksinkertaisempi menetelma riittaa gdraussa . Ero on aika suuri humanistipuoleen verrattuna.